Kun vanhakieli kerran tulee kerta kaikkiaan tarpeettomaksi, viimeinenkin entisyyteen yhdistävä side katkeaa. Historiahan oli jo kirjoitettu uudestaan, mutta siellä täällä oli vielä katkelmia entisestä kirjallisuudesta, niiden sensurointi kun oli toimitettu puutteellisesti, ja niin kauan kuin jokukaan osasi vanhakieltä, niiden lukeminen oli mahdollista. Tulevaisuudessa sellaiset katkelmat, vaikka ne säilyisivätkin, olisivat mahdottomia ymmärtää, eikä olisi kieltä, mille ne voitaisiin kääntää. Olihan mahdotonta kääntää lausettakaan vanhakielestä uuskieleen viittaamatta joko johonkin teknilliseen menettelyyn tai hyvin yksinkertaiseen jokapäiväiseen toimintaan. Muussa tapauksessa lause oli jo entuudestaan oikeaoppinen (hyväajatustäysi) tarkoitukseltaan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että ainoakaan ennen vuotta 1960 kirjoitettu kirja ei ollut kokonaisuudessaan käännettävissä. Vallankumousta edeltänyt kirjallisuus voitiin kääntää ainoastaan ideologisesti muuttamalla, toisin sanoen muuttamalla ajatuskin samalla tavoin kuin kieli. Esimerkkinä siitä olkoon tämä tunnettu kohta Itsenäisyysjulistuksesta:

  Pidämme itsestään selvinä näitä totuuksia: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja että heille on syntymästä annettu riistämättömiä oikeuksia, niiden joukossa henki, vapaus ja pyrkiminen onneen. Näitä oikeuksia varmistamaan on ihmisten keskuuteen asetettu hallitukset, ja niiden valta perustuu hallittujen yhteiseen suostumukseen. Milloin tahansa mikä hallituksen muoto tahansa tulee vaaraksi näille päämäärille, kansalla on oikeus muuttaa tai hävittää se, ja asettaa uusi hallitus ...

  Tämä olisi aivan mahdotonta siirtää uuskieleen samalla säilyttäen alkuperäinen merkitys. Lähinnä voisi sitä ajatella korvaamalla koko pitkä esitys yhdellä ainoalla sanalla: rikosajatus. Täydellinen käännös olisi ideologinen, jolloin Jeffersonin sanat olisi muutettava ylistämään ehdotonta hallitusvaltaa.

  Suuri osa vanhaa kirjallisuutta olikin jo muutettu tällä tavoin. Arvovaltasyistä pidettiin näet suotavana, että eräiden historiallisten hahmojen muisto säilyisi, mutta että heidän tekonsa samalla saatettaisiin Ingsocin filosofian kanssa samalle tasolle. Parhaillaan käännettiin tästä syystä useiden kirjailijain tuotteita, sellaisten kuin Shakespearen, Miltonin, Swiftin, Byronin, Dickensin ja eräiden muiden. Kun työ on valmis, alkuperäiset teokset ja kaikki muu jäljellä oleva menneisyyden kirjallisuus hävitetään tarpeettomana. Käännöstyö on hidasta ja vaikeata, eikä ole odotettavissa, että se valmistuu ennen kuin aikaisintaan yhdennenkolmatta vuosisadan ensimmäisellä tai toisella vuosikymmenellä. On myös suuret määrät ainoastaan käytännöllisiä tarkoituksia palvelevaa kirjallisuutta, välttämättömiä teknillisiä käsikirjoja ja muita samaan ryhmään kuuluvia, ja niiden käy kaikkien samalla tavoin. Jotta käännöstyö ehdittäisiin suorittaa, uuskielen lopullinen yksinomaiseen käytäntöön ottaminen onkin lykätty niin pitkälle kuin vuoteen 2050.

  Sisällys

  I OSA

  II OSA

  Ill OSA

  Liite

  UUSKIELEN PÄÄPERIAATTEET

 

 

  George Orwell, Vuonna 1984

 

 

  Thank you for reading books on GrayCity.Net
Share this book with friends